tiistai 17. helmikuuta 2009

Ei sittenkään

Pojuli sairastui viime yönä taas. Kuumetta on kovasti ja hengitys rohisee.. en tiedä onkohan korvatulehdus. Niitä(kin) on ollut taas monta. Nyt emme pääse kyllä lähtemään huomenna Roomaan, mikä kyllä oli vaakalaudalla jo autonkin takia. 

No, pitää perua matka ja lähteä paremmalla ajalla uudelleen!

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Autotta










Auton kanssa kävi hassusti. Laturi rikkoi hihnan, hihna rikkoi toisen hihnan, se taas rikkoi moottorin ja niin edelleen. Kustannusarvio korjauksille oli 7300 euroa. Monen mutkan jälkeen automme hinattiin edullisempaan korjaamoon ja nyt siis olemme ilman autoa. Onneksi ensi viikolla on lapsilla ja miehellä hiihtoloma, niin ei tarvitse vuokrata autoa. 


Kaikkea hauskaa voi kuitenkin keksiä ilman autoakin! Lähdimme tarpomaan koko perheen voimin läheiseen pulkkamäkeen. Reittimme kulki vanhan makasiinialueen läpi, jossa on ihania vanhoja taloja mm. vanha rautakauppa. Pulkkamäki keskellä vanhaa Porvoota oli mielestäni kuin jostakin satukirjasta. Niin kauniilta se näytti. 


tiistai 3. helmikuuta 2009

Sairastus

Voi, että tässä perheessä on nyt sairastettu. Viime syksystä lähtien melkein joka viikko on pojulilla ollut jotain.. tietysti siihen vaikuttaa se, että hän aloitti juuri päiväkodin ja vastustuskyky vasta kehittyy. Viime viikollakin  pojuli oli rankassa mahataudissa kuusi päivää ja nyt sitten viime yönä tytärkin aloitti oksentelun. Tämä on niitä suurperheen ihanuuksia; kun yksi lopettaa, toinen aloittaa. :) Viime viikko meni aikataulujen osalta täysin uusiksi ja niin näyttää tämäkin viikko menevän. Peruin viime perjantaina myös ison kirjatentin yliopistolla, siirsin sen kuukauden päähän. Mutta tärkeintä on tietysti se, että lapset tervehtyvät. 


Toista viikkoa sairastuksissa ja sitä alkaa miettimään, että minkähänlaista olisi jos joku perheenjäsenistä olisi vakavasti sairas? Jos lapsella olisi syöpä tai jotakin muuta yhtä vakavaa? Hatunnostoni sellaisille perheille, joissa sairastetaan vakavasti. On nytkin rankaa pyörittää normaaliarkea ja hoitaa sairasta.. Entä, jos se olisi vakiolotila usean vuoden ajan? 

Niin sitä palaa taas olemaan kiitollinen ja toteamaan, että kaikki on kuitenkin tosi hyvin.